DLA-monimuotoisuustesti

Koirien DLA-monimuotoisuuden seuraaminen ja sen merkitys

Koirilla esiintyy spontaanisti useita erilaisia perinnöllisiä sairauksia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Useiden sairauksien yleisyys rodussa saattaa olla kuitenkin jopa kymmenkertainen ihmiseen verrattuna. Tämä ilmiö juontuu puhdasrotuisten koirien rotuhistoriasta. Puhtaat rodut on luotu usein muutamasta yksilöstä ja niiden taustalla on aina voimakkaasti sisäsiitosta eli jalostukseen käytetään lähisukulaisia tai ylen määrin samoja yksilöitä. Lähisukulaisten käyttäminen lisää rodulle tyypillisten sairauksien kantajien ja sitä kautta myös sairastuvien yksilöiden määrää.

Sisäsiitos kaventaa myös koiran perimän monimuotoisuutta ja se on uhka rodun terveydelle. Eräs tärkeä perimän geenialue on koirien MHC-kompleksi (Major Histocompactibility Complex). Tässä geenialueessa on suurimäärä yksilön immuunivasteeseen vaikuttavia geenejä ja aluetta kutsutaan myös II luokan leukosyytti antigeeni (DLA) alueeksi. Nämä geenit vastaavat koiran omien mm. kudosten tunnistamisesta ja vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta. Näitä immunogeenejä pidetäänkin alueella monimuotoisina, jotta ne kykenevät reagoimaan erilaisiin viruksiin, bakteereihin ja muihin vieraisiin tunkeilijoihin. Useat tutkimukset tukevat MHC-alueen heterogeenisyyttä ja sen monimuotoisuuden ylläpitämistä vähintääkin kohtuullisella tasolla.

Joidenkin koirarotujen DLA-monimuotoisuus on varsin niukka ja tämä saattaa altistaa ne erilaisille autoimmuunisairauksille. Tällaisia sairauksia tunnetaan kymmeniä erilaisia mm. diabetes, lupus, reuma, polyartriitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, Addisonin tauti ja perianaalifistelia. Koirillakin on osoitettu jo useassa autoimmuunisairaudessa yhteys näihin DLA-geeneihin. Niiden testaaminen on tärkeää sairauksien vastustamiseksi ja DLA-monimuotoisuuden ylläpitämiseksi omassa kasvatuslinjassa ja koko rodussa.

DLA-alueen monimuotoisuutta voidaan nyt seurata koirien DNA:sta. DLA-monimuotoisuuden ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin muutoin jalostukseen sopiva yksilö, jolla on erilaiset DLA-geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Samalla kertaa selviää kantavatko testatut koirat mahdollisesti jotakin tunnettua rodun autoimmuunisairauteen altistavaa riskialleelia., jos sellainen on rodulle tunnistettu. Sellaisen koiran käyttämistä jalostuksessa kannattaa harkita tai ainakin valita astutuspartneri tarkoin.

Autoimmuunisairauksien kohdalla on huomattava, että niiden taustalla on aina useita riskigeenejä. DLA-geenit ovat yksi osa niistä. Useimpiin sairauksiin kaikkia riskigeenejä ei tunneta ja todellisen riskin tai riskikertoimen arvioiminen on vaikeaa. Myös ympäristö- ja ravintotekijät vaikuttavat asiaan. Yksilö joka kantaa riskigeeniä ei välttämättä sairastu. Tämä kannattaa muistaa jalostuvalintoja pohdittaessa.

DLA-geeneillä on tärkeitä toimintoja elimistössä ja niiden monimuotosuuteen liittyy luonnollista valintaa. DLA-geenien testaaminen kertoo MHC-alueen monimuotoisuudesta ja saattaa heijastella koko rodun monimuotoisuuden tasoa. On kuitenkin huomattava, että koska DLA-geeneihin kohdistuu valintaa, ne saattavat säilyä monimuotoisempina kuin muut perimän alueet (kts. viite). Myös näiden muiden "neutraalimpien" MHC-geenialueen ulkopuolisten kromosomialueiden testaaminen (esimerkiksi polveutumismarkkereiden avulla) yhdessä DLA-geenien kanssa on hyödyllistä rodun monimuotoisuutta kartoitettaessa. Tehokas tapa monimuotoisuuden ylläpitämiseen perimän eri alueilla mukaan lukien MHC-geenialue on sisäsiittoisuuden vähentäminen (kts. viite).

Esimerkki DLA-monimuotoisuuden testaamisesta:

1. Testataan jalostukseen käytettävän nartun ja sen 2-3 uroskandidaatin DLA-geenit.

2. Verrataan saatuja genotyyppejä nartun ja urosten kesken ja valitaan astutukseen uros, joka eroaa nartun genotyypeistä, jolloin mahdollistetaan erilaisten geeniyhdistelmien syntyminen tuleville pennuille.

Jos narttu ja uros ovat molemmat samaa genotyyppiä, pennut perivät vanhemmiltaan vain samat geenimuodot ja tämä saattaa kaventaa linjan sekä rodun perimää DLA-geenien suhteen. Yksittäisten jalostusyhdistelmien suunnittelussa on edullista, jos rodun DLA-profiili on tiedossa. Silloin on mahdollista verrata omien koirien tulosta koko rodun profiiliin. DLA-monimuotoisuuden testaaminen ja huomioiminen osana jalostusta voi olla hyödyllistä, mutta jalostuksen pitää aina perustua kokonaisvaltaiseen arvioon yksilön sopivuudesta. Valinta ei voi perustua yksistään DLA-geenitietoon.

Kartoitamme yhteistyössä koiragenetiikan tutkimusryhmän kanssa eri rotujen DLA-profiileja eri roduissa. DLA-frekvenssit voivat vaihdella eri maissa. Frekvenssi on hyödyllinen tieto koko rodunjalostuksen kannalta, mutta käytännössä tärkeintä on testata suunnitellun yhdistelmän koirat kasvattajien kesken yhdistelmää suunniteltaessa.

Rotujärjestöt huomio! Mikäli olette kiinnostuneita teettämään omalle rodullenne monimuotoisuuskartoituksen, pyytäkää tarjous asiakaspalvelustamme. 1.6.2010 alkaen tarjoamme lähtökohtaisesti seuraavaa: 5-30 koiraa 120 €/koira, 31-50 koiraa 115 €/koira ja 51-> koiraa 110 €/koira (sis. ALV). Vanhat tarjoukset ovat voimassa korkeintaan 31.5 saakka ja pyydetään vahvistamaan siihen mennessä.