DLA-monimuotoisuustesti

DLA- testi on monivaiheinen ja sen tekemiseen käytetään myös ostopalveluita. Uusien alleelien tai haplotyyppien varmistaminen  on hidasta ja vaatii yhteistyötä myös ulkomaisten tutkijoiden kanssa. Pyydämmekin, että varaatte riittävästi aikaa varsinkin jalostuskoirien testaamiseen.

Koirien DLA-monimuotoisuuden seuraaminen ja sen merkitys

Koirilla esiintyy spontaanisti useita erilaisia perinnöllisiä sairauksia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Useiden sairauksien yleisyys rodussa saattaa olla kuitenkin jopa kymmenkertainen ihmiseen verrattuna. Tämä ilmiö juontuu puhdasrotuisten koirien rotuhistoriasta. Puhtaat rodut on luotu usein muutamasta yksilöstä ja niiden taustalla on aina voimakkaasti sisäsiitosta eli jalostukseen käytetään lähisukulaisia tai ylen määrin samoja yksilöitä. Lähisukulaisten käyttäminen lisää rodulle tyypillisten sairauksien kantajien ja sitä kautta myös sairastuvien yksilöiden määrää.

Sisäsiitos kaventaa myös koiran perimän monimuotoisuutta ja se on uhka rodun terveydelle. Eräs tärkeä perimän geenialue on MHC-kompleksi (Major Histocompactibility Complex). Tässä geenialueessa on suuri määrä yksilön immuunivasteeseen vaikuttavia geenejä ja aluetta kutsutaan myös luokan  II leukosyytti antigeeni (DLA) alueeksi. Nämä geenit vastaavat mm. koiran omien  kudosten tunnistamisesta ja vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta. Näitä immunogeenejä pidetäänkin alueella monimuotoisina, jotta ne kykenevät reagoimaan erilaisiin viruksiin, bakteereihin ja muihin vieraisiin tunkeilijoihin. Useat tutkimukset tukevat MHC-alueen heterogeenisyyttä ja sen monimuotoisuuden ylläpitämistä vähintääkin kohtuullisella tasolla.

Joidenkin koirarotujen DLA-monimuotoisuus on varsin niukka ja tämä saattaa altistaa ne erilaisille autoimmuunisairauksille. Tällaisia sairauksia tunnetaan kymmeniä erilaisia mm. diabetes, lupus, reuma, polyartriitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, Addisonin tauti ja perianaalifistelia. Koirillakin on osoitettu jo useassa autoimmuunisairaudessa yhteys näihin DLA-geeneihin. Niiden testaaminen on tärkeää sairauksien vastustamiseksi ja DLA-monimuotoisuuden ylläpitämiseksi omassa kasvatuslinjassa ja koko rodussa.

DLA-alueen monimuotoisuutta voidaan nyt seurata koirien DNA:sta. DLA-monimuotoisuuden ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin muutoin jalostukseen sopiva yksilö, jolla on erilaiset DLA-geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Samalla kertaa selviää kantavatko testatut koirat mahdollisesti jotakin tunnettua rodun autoimmuunisairauteen altistavaa riskialleelia, jos sellainen on rodulle tunnistettu.

Autoimmuunisairauksien kohdalla on huomattava, että niiden taustalla on aina useita riskigeenejä. DLA-geenit ovat yksi osa niistä. Useimpiin sairauksiin kaikkia riskigeenejä ei tunneta ja todellisen riskin tai riskikertoimen arvioiminen on vaikeaa. Myös ympäristö- ja ravintotekijät vaikuttavat asiaan. Yksilö joka kantaa riskigeeniä ei välttämättä sairastu. Tämä kannattaa muistaa jalostuvalintoja pohdittaessa.

DLA-geeneillä on tärkeitä toimintoja elimistössä ja niiden monimuotosuuteen liittyy luonnollista valintaa. DLA-geenien testaaminen kertoo MHC-alueen monimuotoisuudesta ja saattaa heijastella koko rodun monimuotoisuuden tasoa. On kuitenkin huomattava, että koska DLA-geeneihin kohdistuu valintaa, ne saattavat säilyä monimuotoisempina kuin muut perimän alueet (kts. viite). Myös näiden muiden "neutraalimpien" MHC-geenialueen ulkopuolisten kromosomialueiden testaaminen (esimerkiksi polveutumismarkkereiden avulla) yhdessä DLA-geenien kanssa on hyödyllistä rodun monimuotoisuutta kartoitettaessa. Tehokas tapa monimuotoisuuden ylläpitämiseen perimän eri alueilla mukaan lukien MHC-geenialue on sisäsiittoisuuden vähentäminen (kts.viite). Tutkimukset sekä luonnonpopulaatioissa että jalostetuissa eläimissä tukevat heterotsygotian tärkeyttä MHC-geeneissä.

Heterotsygotia on tärkeämpää kuin haplotyyppien lukumäärä. Jos narttu ja uros ovat molemmat samaa genotyyppiä, pennut perivät vanhemmiltaan vain samat geenimuodot ja tämä saattaa kaventaa linjan sekä rodun perimää DLA-geenien suhteen. Yksittäisten jalostusyhdistelmien suunnittelussa on edullista, jos rodun DLA-profiili on tiedossa. Silloin on mahdollista verrata omien koirien tulosta koko rodun profiiliin.

DLA-monimuotoisuuden testaaminen ja huomioiminen osana jalostusta voi olla hyödyllistä, mutta jalostuksen pitää aina perustua kokonaisvaltaiseen arvioon yksilön sopivuudesta. Valinta ei voi perustua yksistään DLA-geenitietoon.

Kartoitamme yhteistyössä koiragenetiikan tutkimusryhmän kanssa eri rotujen DLA-profiileja eri roduissa. DLA-frekvenssit voivat vaihdella eri maissa. Frekvenssi on hyödyllinen tieto koko rodunjalostuksen kannalta, mutta käytännössä tärkeintä on testata suunnitellun yhdistelmän koirat kasvattajien kesken yhdistelmää suunniteltaessa.

Rotujärjestöt huomio! Mikäli olette kiinnostuneita teettämään omalle rodullenne monimuotoisuuskartoituksen, pyytäkää tarjous asiakaspalvelustamme.

Viitteet:

Wilbe ym. 2010. Increased genetic risk or protection for canine autoimmune lymphocytic thyroiditis in Giant Schnauzers depends on DLA class II genotype. Tissue Antigens 75(6): 712-719.

Bedford PG, Longstaffe JA. Corneal pannus (chronic superficial keratitis) in the German shepherd dog. J Small Anim Pract 1979: 20: 41-56.

Wilbe M, Jokinen P, Hermanrud C, et al. MHC class II polymorphism is associated with a canine SLE-related disease complex. Immunogenetics 2009: 61: 557-64.

Kennedy LJ, O'Neill T, House A, et al. Risk of anal furunculosis in German shepherd dogs is associated with the major histocompatibility complex. Tissue Antigens 2008: 71: 51-6.

Hughes AM, Jokinen P, Bannasch DL, Lohi H, Oberbauer AM. Association of a dog leukocyte antigen class II haplotype with hypoadrenocorticism in Nova Scotia Duck Tolling Retrievers. Tissue Antigens, 75(6):684-90, 2010.

K. A. Greer, A. K. Wong, H. Liu, T. R. Famula, N. C. Pedersen, A. Ruhe, M. Wallace & M. W. Neff; Necrotizing meningoencephalitis of Pug Dogs associates with dog leukocyte antigen class II and resembles acute variant forms of multiple sclerosis. Tissue Antigens, 76(2):110-8, 2010.

Kennedy, L. J., Randall, D. A., Knobel, D., Brown, J. J., Fooks, A. R., Argaw, K., Shiferaw, F., Ollier, W. E. R., Sillero-Zubiri, C., Macdonald, D. W. and Laurenson, M. K. (2011), Major histocompatibility complex diversity in the endangered Ethiopian wolf (Canis simensis). Tissue Antigens, 77: 118–125.

Dyggve, H., Kennedy, L. J., Meri, S., Spillmann, T., Lohi, H. and Speeti, M. (2011), Association of Doberman hepatitis to canine major histocompatibility complex II. Tissue Antigens, 77: 30–35.

It, V., Barrientos, L., López Gappa, J., Posik, D., Díaz, S., Golijow, C. and Giovambattista, G. (2010), Association of canine juvenile generalized demodicosis with the dog leukocyte antigen system, Tissue Antigens, 76: 67–70.

Seddon, J. M., Berggren, K. T. and Fleeman, L. M. (2010), Evolutionary history of DLA class II haplotypes in canine diabetes mellitus through single nucleotide polymorphism genotyping. Tissue Antigens, 75: 218–226.

Barnes, A., O’Neill, T., Kennedy, L. J., Short, A. D., Catchpole, B., House, A., Binns, M., Fretwell, N., Day, M. J. and Ollier, W. E. R. (2009), Association of canine anal furunculosis with TNFA is secondary to linkage disequilibrium with DLA-DRB1*. Tissue Antigens, 73: 218–224.

Jokinen P, Rusanen E, Kennedy L and Lohi H. MHC class II risk haplotype associated with canine chronic superficial keratitis in German Shepherd Dogs. Vet Immunol Immunopathol. 140(1-2):37-41, 2011.